Kuka oli Jaakko Ilkka ja miksi hän löytyy sijalta 75. Ylen vuonna 2004 järjestämässä Suuret suomalaiset äänestyksessä? Äänestystulokseen vaikuttaa tietenkin myöhemmin luotu myyttisyys, sillä totuus on, että Jaakko Ilkka ei nuijasodassa voittanut mitään ja ilman totaalisen epäonnistunutta nuijasotaa kukaan ei hänen nimeään historiasta osaisi kaivaa. Voisin jopa sanoa, että Ilkan vahvuudet olivat nimenomaan kaiken sen ulkopuolella, josta hänet tunnetaan, eli ratsutilansa kehittämisessä ja kaupankäynnissä.
 |
| Ilkan patsas Ilmajoella |
Nuijasota on historian saatossa saanut todellisuutta suuremmat mittasuhteet, vaikka sillä taatusti vaikutusta historian kulkuun onkin ollut. Ennemmin voidaan puhua katastrofista, josta ei hyötynyt kukaan. Ne suuret linjat, kuten Kaarle IX:n valtaannousu ja Klaus Flemingin kuolema, eivät olleet ainakaan suoraan riippuvaisia nuijasodasta. Sota, tai kapina, pitää kuitenkin sisällään mielenkiintoisia kohtauksia, joista kirjoitin mm. Anolan kartanon yhteydessä. Sanoakseni vielä, ettei kukaan saa kuvaa vähättelystä, että nuijasodan n. 3000 talonpojan kaatuminen vastaa nykyisellään n. 75 000 henkeä, eli menetykset olivat tältä osin valtavat ja suhteessa suuremmat, kuin vuoden 1918 vapaussodassa.
Jaakko Ilkka syntyi 1540-luvun puolenvälin paikkeilla Ilmajoella. Tarkkaa ajankohtaa ei ole selvillä, mutta koska hänen poikansa syntyi 1567 on Jaakko Ilkan arveltu syntyneen viimeistään 40-luvun puolivälissä.
Jaakon isä, Pentti Jaakonpoika, oli Ilmajoen toiseksi suurin maanomistaja, eli ihan köyhään perheeseen hän ei syntynyt. Pentti Jaakonpoika isännöi Rahnaston tilaa, josta naimakaupoilla ja omistajan ponnisteluilla kasvoi Ilkkalan ratsutila. 1570 alkanut Pohjoismainen viisikolmattavuotinen sota, eli pitkä viha, kuitenkin kuritti maata sen verran paljon, että tila köyhtyi ja köyhtyneenä Jaakko Ilkka sen peri vuonna 1585. Tila kuitenkin vaurastui nopeasti ahkeruuden ja hyvien päätösten vuoksi. Ilkan toisen vaimon sanotaan olleen ruotsalainen ja hän ilmeisesti osasi ruotsia ja solmi naimakaupoilla hyvät suhteet rannikon ruotsinkielisiin kauppiaisiin. Hän hankki laivan ja alkoi käydä menestyksekästä kauppaa Tukholmaan ja Tallinnaan. Hän tarjosi myös laivaansa kruunun käyttöön, joka oli päätöksenä erinomainen, sillä sota-aikana rahdin tarve oli suuri.
Jaakko Ilkan omaisuus karttui ja hän osti toisenkin tilan, joiden myötä hän pystyi varustamaan kruunulle kaksi hevosta ratsastajineen. Tästä hyvästä kruunu palkitsi hänet verovapaudella, eli rälssillä. Ratsutilan pitäjän piti myös osallistua sotaan ja syksyyn 1592 mennessä hän osallistui kolmeen sotaretkeen Venäjää vastaan.
Jaakko Ilkka oli varakas mies. Vuoden 1591 maakauppiaiden luettelossa Etelä-Pohjanmaan seitsemänneksi varakkain maakauppias. Varallisuuden ohella yhteiskunnallista asemaa korosti vielä muutaman vuoden pesti Ilmajoen nimismiehenä. Ilkan elämä oli ajan oloihin nähden melko rauhallista, kunnes hän tempautui mukaan historian pyörteisiin.
Suomen alueella oli 1590-luvun alkuvuosina rauhatonta ja armeijan ylläpito kurjisti talonpoikia vuosi vuodelta. Linnaleirijärjestelmä onkin yksi painava syy nuijasodan alkamiselle. Tämä on sinänsä ironista, koska Jaakko Ilkka sai toista tilaansa vastaan oikeuden kerätä tuottoisaa linnaleiriä, eli sotaväen ylläpitoon tarkoitettuja majoitus- ja elatusmaksuja.
Juhana III kuoli 1592 ja kuninkaaksi nousi hänen poikansa Sigismund, joka oli myös Puolan kuningas. Sigismund oli katolinen ja vietti aikaansa pääsääntöisesti Puolassa. Hän halusi tehdä Ruotsista jälleen katolisen maan, vaikka ei itse asian eteen juuri mitään tehnyt. Puolan valtaistuimelle Sigismund nousi jo 1587, koska hänen äitinsä Katarina Jagellonica oli Puolan kuningas Sigismund Augustuksen sisar. Sigismundin setä oli Kaarle-herttua, tuleva Kaarle IX. Sigismundin pysyttely Puolassa oli Kaarlelle hyvä asia, koska hän sai ajaa Ruotsissa omia etujaan ja hamuta valtaa ja kruunua näin itselleen. Kaarle oli luterilainen ja otti uskonnon lyömäaseekseen. Kaarlen tiellä oli kuitenkin yksi mies, Klaus Fleming, joka puolusti henkeen ja vereen kuningas Sigismundia. Aatelisto, niin Suomessa, kuin Ruotsissakin tasapainotteli Kaarlen ja Sigismundin välillä, mutta suurin osa kuitenkin näki järkeväksi tukea laillista kuningasta ja hänen marskiaan Klaus Flemingiä. Yksi syy tähän saattoi olla, että aatelisto sai kuninkaan ollessa Puolassa pyörittää valtakuntaa. Aatelistolta ei tukea herunut Kaarlelle ja hän liittoutui talonpoikien ja porvarien kanssa yllyttäen näitä kapinaan: "Onhan teitä niin paljon, että pystytte karistamaan huovit päältänne, jos ei muuten niin aidanseipäillä ja nuijilla!"
Tilanne oli siis hyvin tulenarka. Klaus Fleming oli perustanut Suomen alueelle sotilasdiktatuurin ja sen ylläpitäminen rasitti jo valmiiksi köyhää kansaa. Nuijasota ei kuitenkaan ollut pelkästään köyhälistön nousu aatelia vastaan, vaan kuten Mirkka Lappalainen on sanonut, se oli "suhteellisen hyvässä asemassa olevien miesten johtama talonpoikaissota, jonka tavoitteena oli Turun ja Viipurin valtaaminen ja Flemingin hallinnon kaataminen"
Vaikka rauha solmittiin Venäjän kanssa Täyssinässä vuonna 1595 ei Fleming suostunut, talonpoikien oletuksesta huolimatta, hajottamaan armeijaa. Hän halusi säilyttää sen, ettei Kaarlen valta nousisi liian suureksi ja pääsisi sitä kautta uhakaamaan Sigismundin asemaa.
Kansan katkeruus kasvoi ja näyttämö oli valmis Jaakko Ilkalle.
Linnaleireistä oli saatu Pohjanmaalla tarpeekseen ja vuonna 1595 koko Pohjanmaan lääni jätti maksamatta linnaleiriä, eli veroa armeijan ylläpitoa varten. Ilkka lyöttäytyi yhteen Kaarle-herttuan käsikassaran, varakkaan kauppiaan Hans Fordellin kanssa ja yhdessä he alkoivat rakentaa vastarintaa. Jaakko Ilkka sai puolelleen seudun talonpojat ja he tyhjensivät muutamassa päivässä maakunnan Flemingin huoveista.
Fleming kuitenkin laittoi sotajoukon kapinallisten perään ja Jaakko Ilkka vangittiin ja vietiin Turun linnaan tammikuussa 1596.
Kapina kyti edelleen ja se puhkesi nuijasodaksi kahakasta Kyrön kirkolla 25.11.1596. Kapinaviestiä vietiin Satakuntaan, Pirkanmaalle ja Savoon. Enää ei oltu puolustuskannalla, vaan nyt käytiin hyökkäyssotaa. Samalla Jaakko Ilkka palasi takaisin. Todennäköisesti häntä autettiin pakenemaan Turun linnan tyrmästä, mutta jotkin lähteet kertovat hänen paenneen käymälästä, ulosteiden poistoon käytetyn aukon kautta. Santeri Ivalo kirjoitti paosta "Huovit olivat unohtaneet ottaa Ilkalta puukon ja tulukset pois, hän kiipesi tyrmänsä katonrajaan kaivamalla laastia kivien välistä, teki vaatteistaan köyden ja pakeni." Pako siis tapahtui, tavalla tai toisella ja Ilkka oli nyt Pohjanmaalla, jossa hänelle tarjottiin päällikkyyttä. Sen hän otti vastaan.
Kapinan alkuvaihetta voi kuvailla menestyksekkääksi, nimittäin vastarintaa ei ollut. 31.12.1596 tilanne kuitenkin muuttui, sillä Fleming keräsi joukkonsa Nokialle, jossa he ottivat ensimmäisen kerran yhteen nuijamiesten kanssa. Flemingin tykkimiehet möyhensivät leiriä yöllä ja aamulla Fleming toimitti tiedon, että rivimiehet saisivat vapaasti palata koteihinsa, kunhan kapinan johtajat luovutettaisiin. Fleming lupasi myös purkaa linnaleirin, joka oli osaltaan suurin syy kapinan aloittamiseen. Suurin osa talonpojista halusi suostua tähän. Jaakko Ilkka ei kuitenkaan jäänyt katsomaan miten kävisi, vaan hän pakeni ensimmäisten joukossa kohti Pohjanmaata.
Päivän kääntyessä iltaan hän kuitenkin huomasi Flemingin miehien jahtaavan häntä tappaen samalla 500-600 miestä Nokian pelloille.
Jaakko Ilkka saapui Ilmajoelle, josta ei kuitenkaan ollut hänelle hyötyä. Hänet vangittiin välittömästi paikallisten toimesta. Flemingin miehet saapuivat Ilmajoelle uuden Pohjanmaan voudin Aabraham Melcherssonin komennossa. Fleming halusi kapinajohtajat Turkuun kuultavaksi ja tuomittavaksi, mutta tammikuun lopulla Melchersson kuitenkin järjesti pikaoikeudenkäynnin, jossa Jaakko Ilkka tuomittiin kuolemaan. Ammattipyöveliä ei ollut, joten vouti pakotti Ilkan naapurin, Pentti Posson, panemaan tuomio käytäntöön Isonkyrön kirkolla. Flemingin kirjoittama kirje ei ehtinyt perille, jossa hän määräsi Jaakko Ilkan toimitettavaksi Turkuun. Ensin Ilkan kädet ja jalat murskattiin tylpällä esineellä, jonka jälkeen hänen oikea kätensä ja pää hakattiin irti. Lopulta ruumis paloiteltiin ja aseteltiin teilipyöriin Ilmajoen kirkon edustalle varoitukseksi muille. Jaakko Ilkka oli kuollut.
Tämän jälkeen alkoi myytin kasvattaminen. Tänä päivänä Jaakko Ilkkaa pidetään pohjalaisen talonpojan sankarina, jonka teot elävät edelleen. Pakko sanoa, että näissä puheissa on suurta romantisointia ja omasta mielestäni tietämättömyyttä, sillä suurin urotyö tuntuu olevan vain Turun linnasta pakeneminen, ratsutilansa hyvä hoito ja kaupankäynti. Nuijasodassa Jaakko Ilkka ei saanut aikaan muuta, kuin satojen talonpoikien teurastuksen, pitkittämällä omaa kuolemaansa pakenemalla Nokialta. Pakeneminen onkin vahvasti läsnä Jaakko Ilkan kohdalla.
Nuijasota päättyi 24.2.1597 Santavuoren taistelussa talonpoikien täydelliseen tuhoon. Sota oli myös Flemingin ja aatelin näkökulmasta katastrofi, joka repi maan hajalle. Ainoat jotka hyötyivät, olivat satunnaiset palkkasotilaat. Nuijasodassa käytiin Nokian ja Santavuoren taistelujen ohella Ulvilan, Nyystölän ja Suur-Savon taistelut, sekä kaksi pienempää kahakkaa Isokyrössä nuijasodan syttyessä, sekä tammikuun lopulla Tarharannassa. Kaikki suuremmat yhteenotot päättyivät Flemingin joukkojen voittoon.
Kuinka suuri vaikutus nuijasodalla sitten oli Sigismundin vallan heikentymiselle, ei voida varmasti sanoa. Uskon, että Kaarle-herttua olisi ilmankin pystynyt nousemaan valtaan, sillä valtataistelua käytiin vuosisadan lopulla muutoinkin laajalla rintamalla, jonka sivujuonne nuijasota vain oli. Kaarlen joukot voittivat Sigismundin joukot Marttilan taistelussa 1599, jonka jälkeen hän teloitutti useita Sigismundin kannattajia mm. Turun verilöylyssä. Kaarlesta tuli samana vuonna perintöruhtinas ja 24.2.1600 Linköpingin valtiopäivät ilmoitti, ettei Sigismund ollut enää Ruotsin kuningas ja Juhana III:n kymmenvuotias poika tunnusti Kaarlen Ruotsin hallitsijaksi. Kaarle kruunattiin vasta vuonna 1607 kuninkaaksi, mutta kuningas-nimitystä hän alkoi käyttää jo vuonna 1604. Klaus Fleming ei ollut tätä enää näkemässä, sillä hän kuoli sairaskohtaukseen 13.4.1597.
Lähteet:
Lähteet:
Mirkka Lappalainen - Susimessu
